Onkohan blogimme historiassa vielä koskaan ollut näin suurta taukoa kirjoittamisessa - enpä usko. Kiire on tuntunut aika massiiviselta, ja kaikki jäljelle jäänyt aika ollaan ulkoiltu tai treenattu, sen ohella että olen vain maannut ja katsonut sarjoja netistä. Tämä elämäntilanne tuntuu ihan hirveän erilaiselta kuin mikään koskaan ennen, johtuisikohan siitä että sitä se onkin.
Dollyn kanssa on aikamoista vuoristorataa, mutta nimenomaan minun oman pään sisällä. Välillä olen hyvinkin luottavainen siihen, mutta sitten taas tipun aika alas ja mietin että ei se kuitenkaan toimi. Onneksi nämä ajatukset jäävät vain oman pään sisään eivätkä hirveästi ole vaikuttaneet treeneihimme. Ehkä tuo epävarmuus tulee siitäkin kun ei olla päästy treenaamaan niin kuin haluaisin ja tässä vaiheessa ehkä tarvittaisiinkin ja eksyn aina ajattelemaan ettei koira osaa mitään. Kyllä, tässä vaiheessa minut saa jo ampua. Tiedän itsekin miten idioottimaiselta tuo kuulostaa.
Ollaan treenattu ainakin Oilin, Marin, Tiinan, Pian ja Lauran kanssa. Noudoissa olen tehnyt aika paljon vauhtijuttuja ja Oilin ja Arjan neuvomaa hyvää perusasennon suoritus-harjoitusta ollaan tehty kotona paljon. Pienellä käsivihjeellä Dolly aina muistaa. On pitänyt olla vaan tosi tarkka, etten palkkaa sitä siitä että kurottautuessaan minua kohti liikuttaa takapuoltaan. Sitä en taas halua vahvistaa, että hinkkaisi pepullaan edestakaisin vieressä odottaen, koska olen tyytyväinen. Väliin se muistaa jo itse tarjota sitä vierelletuloissa, mikä on tosi mukavaa. Nyt odotankin mielenkiinnolla meidän viimeisen kokeen videota, josta haluan vähän vertailla perusasentoja edeltävään kokeeseen. Meillä kun on tiimissä pariskunta, joka pyyteettä ja hyvästä tahdostaan kuvailee hottilaisten kisasuorituksia ja vielä vaivalla editoi ja lataa ne nettiin. Kiitos tästä Oili ja Pete!
20.-22.4. suuntasimme Dollyn toisen kasvattajan Jaanan järjestämälle Zinkos-leirille Kokkolaan. Dollyn emällähän on pennut Jaanan Zinkos-kasvattinimellä, siitä tuo nimi. Majoituimme ihanalla merenrantamökillä Marinkaisissa, ja treenasimme Pahojen kentällä Lohtajalla, ja jälkikouluttajamme Veijo Kinnusen pelloilla.
Olipa todellinen aikamatka! Paikat ja osin ihmisetkin olivat samat kuin kolme vuotta sitten, kun Dollyn kanssa suuntasimme kasvattileirille. Aikamoisen positiivispainotteisen tunneskaalan sain käydä läpi tuon viikonlopun aikana. Dolly on kehittynyt tänä aikana ihan hirmuisesti. Sen kanssa on suorastaan ilo matkustaa ja tehdä. Se ei stressaile paikoista eikä toisista koirista, ja siihen voi aika hyvin jo luottaa. Sen kanssa voi treenata vieraassa paikassa huoletta. Muistelen miten surkeissani olin silloin kolme vuotta sitten, kun en saanut koiraa kuuntelemaan ja sain kuulla sen minkä tiesinkin, että yhteistä säveltä meillä ei vaan ole. Muistan että jo silloin oli suuri halu päästä tekemään ja saada koira edes koulutettavaksi, saati kouluttaa se, mutta avaimia siihen ei oikein ollut. No, se siitä muistelosta. Paljon ollaan tultu eteenpäin ja paljon toivottavasti on vielä yhdessä nähtävääkin.
Pääsimme äidin kyydillä Jyväskylään, mistä suht riehakkaan matkan jälkeen jatkettiin hieman toisenlaisissa vakavasävytteisten keskustelujen kyllästämässä kimppakyydissä. Dollyn puolisisaren Helinän omistaja Virpi oli meitä vastassa Kanvuoden ABC:llä, ja siitä jatkettiin yhdessä kohti Kokkolaa. Harvemminpa tapaa ihmistä jonka kanssa jutut käyvät heti niin yksiin, ja ei oltu päästy edes Tikkakoskelle asti kun aiheet olivat jo sitä luokkaa ettei normaalisti sellaisia joka päivä kahvipöydässä jutellakaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Olipa se mukavaa, meillä oli todellinen seikkailu. Saimme kokea unohtumattoman näyn matkalla pohjoiseen, kun Kaustisen kohdilla suurella iltausvaisella pellolla lepäili kymmeniä, ellei satoja joutsenia. Toinen yllätys oli poro- tai peuraperheen tienylitys, jota emme kumpikaan ehtineet edes ihan hirveästi säikähtää. Onneksi Virpi ehti reagoimaan ajoissa, muuten olisi käynyt huonosti. Dolly makasi vapaana takapenkillä ja Helinä häkissään auton takaosassa.
Tytöillehän muuten tuli riitaa jo heti ensitapaamisellaan Kanavuoressa, mutta myöhemmin iltakävelyllä mökin edustalla niitten välit muodostuivat suorastaan rähinäksi ja ne piti erottaa toisistaan. Dolly ja Helinä ovat ihan hirveän samankaltaisia, ja näin Helinässä paljon samaa kuin Dollyssa tuon ikäisenä. Helinä saattaa vaan olla vieläkin voimakastahtoisempi ja ronskimpi tyttö. Tehdessään se on tehokas, nopea ja halukas, ja tyypiltään kyllä sellainen koira mistä tykkään.
Monen mutkan kautta pääsimme vihdoin mökille, ja tapasimme siellä Helinän täyssisaret; Eedan ja omistajansa Airan ja Sissin & Rian. Meillä oli tosi mukava porukka, ja juttua kyllä piisasi aamupalapöydässä. Tytöistä Dollyn mieleen oli eniten Sissi, jota se toistuvasti haki juoksemaan kanssaan. Sissi ja Eeda ovat kevytrakenteisempia, tyttömäisiä ja nättejä trikkejä.
Tämä juttu vähän poukkoilee. Olin pääsemässä saunomiseen ja köhivään vesisäiliöön. Pennut olivat levottomampia yöllä, ja en saanut nukuttua ihan tarpeeksi. Aamulla oli kuitenkin kiva ja energinen olo suunnata ihanan aamiaisen jälkeen kentälle. Siellä tavattiin Jaana, Eija, Veijo, Olli sekä Päivikki. Kodassa oli pallogrilli, jossa pidettiin tulta koko päivä. Aamupäivä olikin tosi kolea, kunnes iltapäivällä pilvet alkoivat hieman jo rakoilemaan ja saatiin lämpöä. Meidät jaettiin kahteen ryhmään: isot ja pennut, ja me aloitettiin tottiksella.
Minun viikonlopun aiheet oli metrinen este ja laukaukset. Ensin kuljetin Dollyn "siinä" kentälle, mistä olen tosi tyytyväinen kun oltiin vieraalla kentällä, pysyi hyvin mukana. Alkulämmittelyn jälkeen alettiin hyppäämään.
jatkuu...Hieroja kutsuu.
Leikitin Dollya aika huolella alussa, ja se olikin aika tarmokkaalla tuulella. Ollin kanssa pohdittiin aikaisempaa läpi käytyäni, että voi olla ettei sille sovi niin suuressa vireessä hyppääminen kun alkaa hosumaan. Siispä kävelin rauhallisesti sen vierellä ja hyppyytin, Olli nosti vähitellen korkeutta. Tämä oli tosi harmonista toimintaa kaikilta, eikä mitään katastrofeja tosiaankaan päässyt syntymään. Kehuin paljon kun hyppäsi oikein hyvin. Jos kosketti estettä (pari kertaa) sanoin vain hyvä, ja jatkettiin. Hyvistä ilmavista loikista sai namin ja suuret kehut. Selvästi näki, kun Dolly teki kosketushypyn, että sen päässä oikein kuhisi kysymysmerkit, että miksen saa tästä namia.
Toinen aihe ampuminen tulikin jo käsittelyyn heti kun mentiin Dickin kanssa ilmoittautumiseen häiriöksi. Läheisellä ampumaradalla alettiin paukuttamaan ja Dolly alkoi heti luimistelemaan ja olisi halunnut paeta paikalta. Pois sitä viedessä mietin, että asialle on heti tehtävä jotain. Aloin naksuttelemaan Dollylle tien pätkällä jokaisesta ampumisesta, teki se sitten mitä vaan äänen kuultuaan. Käveltiin siinä hetki ja sillä oli taas se ihan mahtava kiinnostunut ilme että mikä tämä juttu on? Ja aika pian se ampumisesta kääntyi heti katsomaan minua ja nappasi palkan. Tehtiin seuruuta ja kaukoja, ja olin tosi positiivinen ja kannustava sille, ja toivoin ettei vanhan koulukunnon pk-ihminen Veijo näe tätä kaikkea kodan ikkunasta (myöhemmin sitten kuulin ettei Veijo tällaisia kukkatätihattu-naksauttelijoita väheksy, ja sain niellä ennakkoluuloni).
Tehtiin seuruuta ja Olli läimäytteli kahta halkoa yhteen. Alussa Dolly säpsähteli, mutta pian päästiin siihen että heti läimäyksen jälkeen pari askelta ja naksu ja palkka, ja enää kääntyivät vain korvat. Vilkkaana koirana sen on ehkä vaikea ajaa itseään sisään siihen työmoodiin tuollaisten äkkinäisten kovien äänten keskellä, mutta todettiin että laukausarka se ei suorastaan ole, enemmän laukauskokematon. Se pystyi työskentelemään ihan järkevästi vielä kun Olli ampui tiellä, mutta kentälle tultuaan ampumaan Dollyn pää taas laski. Tuossa kohtaa en osannutkaan palkata sitä heti oikealla kohtaa kun odotin toista laukausta jota ei tullut ja se ehti taas muuttua epävarmaksi. Näitä harjoituksia pitäisi vaan päästä tekemään paljon, jos kokeeseen joskus mielii.
Dolly käyttäytyi tosi hyvin koko viikonlopun ajan kentällä. Se oli hirveän kiltti, innokas ja hiljaa. Se otti hyvin vastaan uudet jutut. Olin todella tyytyväinen siihen.
Seuraavana päivänä tehtiin tottiksessa ainakin noutoa ja eteenmenoa. Jostain syystä en sunnuntain tottispuuhia kauhean hyvin enää muista.
Lauantaina Shellillä nautitun KotiPizza-lounaan äärellä pääsin juttelemaan kunnolla Jaanan kanssa. Sitä ennen käytiin Eijan ja Dickin kanssa juoksemassa ampumaradan läheisillä lenkkipoluilla. Dollylla ja veljellään oli selvästi jokin ongelma. Dicki jäi uikuttamaan tielle kun Dolly viipotti metsässä valkoisena nuolena. Eija jo huolestui että Dickillä olisi joku vialla, kunnes tajuttiin että Dickia kismitti se, kun olisi tahtonut itseään ajettavan takaa. Kun Dollykin tahtoi olla takaa-ajettava, ei nähty kuin pari hassua pyrähdystä kun juoksivat peräkanaa.
Jatkettiin ruokailun jälkeen jäljestämisellä. Pellot jaettiin niin, että me saatiin baby-tason pieni peltokaistale. Tämä kävi minulle hyvin, koska ei oltu tänä keväänä jäljestetty ja olin vaan utelias näkemään miten toimii. Tehtiin Frolicilla namitettu laatikko, jossa oli lopussa keppi. Jälkien jäähtymisaika juteltiin kodassa ja kahviteltiin. Veijo on ihan mahtava tyyppi kertomaan juttuja, häntä olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan. Välillä kävi mielessä että kohta alkaa jo ilta lähestymään eikä jälkiä ajeta...
Dolly oli ihan sen näköinen että oletko tosissasi kun puin sille valjaat päälle. Valjaitten hankintahetkestä on neiti päässyt hieman kyllä tuhdistumaan, koska kiinnitystä piti hieman löysentää. Aivan intona se yritti kiskoa minut jäljen lähtöpaikalle. Se teki aika huolellisesti töitä, ja jätti kaikki namit syömättä. Ensimmäisessä kulmassa se teki pienen kaarroksen ulkokautta, mutta toinen oli täysin tyylipuhdas. Varman oloinen, ei niin tarkka kuin saisi kisatavoitteellisesti olla, mutta asenne oli kyllä aika makea. Kepin se pitkin hampain minulle toi kun kannustin, ja sai siitä loppupalkaksi Eijalta saatua kivipiiraa. Veijo kehui kovasti Dollyn työskentelyä ja minun liinankäyttöä. Ajatella kun niin paljon siitä olen saanut ennen kuulla, olen siis kehittynyt! Kevään ensimmäisestä jäljestä jäi hyvä mieli.
ja sitten nukkumaan... jatkuu huomenna.
torstai, 3. toukokuuta 2012
torstai, 5. huhtikuuta 2012
Uudessa kodissa
Viimeiset muuttolaatikot on purettu ja uuteen paikkaan asettuminen on hyvällä alulla. Dollykin on jo hieman enemmän tottunut talon ääniin. Suloisesti se istuu oven takana aina odottamassa kun tulen kotiin. Toivon ettei se ihan kauheasti kyttäisi koska tulen, mutta ehkä se kävelytavastani tai jostain tajuaa että se olen minä, ja on siksi asemissa vastassa.
Meidän talon takana on aivan ihana metsä ulkoiluun - kylläkin vastikään harvennettu joten jalkoihinsa siellä saa katsoa. Aivan ihana paikka. Näin jo neljä peuraakin siellä heti ensimmäisellä retkellä.
Oltiin treenaamassa Tiinan, Pian ja Marin kanssa sunnuntaina. En enää muista mitä tehtiin, muuta kuin että Dollylla oli taas kaikki raudat tulessa ja virtaa oli enemmän kuin älyä ja malttia.
Eilen olin Hollolan hallilla Arjan ja Oilin kanssa. Olipas hyvät treenit. Tehtiin vain ruutua ja perusasentoja. Tällainen teho-treeni sopii minulle tähän kohtaan oikein hyvin. Sain tosi hyviä neuvoja ongelmiin, ja perusasentoa aletaan vahvistamaan nyt vähän eri tavalla kuin mitä ennen ollaan tehty. Hauskaa!
Jospa se normaali treenitahti vielä sieltä löytyisi kun saan työt ja autoasiat kuntoon. Nyt on ainakin tulossa peräti neljä koulutusta kuukauden sisään joihin ollaan menossa, joten ulkopuolista apua ainakin on kivasti luvassa.
Meidän talon takana on aivan ihana metsä ulkoiluun - kylläkin vastikään harvennettu joten jalkoihinsa siellä saa katsoa. Aivan ihana paikka. Näin jo neljä peuraakin siellä heti ensimmäisellä retkellä.
Oltiin treenaamassa Tiinan, Pian ja Marin kanssa sunnuntaina. En enää muista mitä tehtiin, muuta kuin että Dollylla oli taas kaikki raudat tulessa ja virtaa oli enemmän kuin älyä ja malttia.
Eilen olin Hollolan hallilla Arjan ja Oilin kanssa. Olipas hyvät treenit. Tehtiin vain ruutua ja perusasentoja. Tällainen teho-treeni sopii minulle tähän kohtaan oikein hyvin. Sain tosi hyviä neuvoja ongelmiin, ja perusasentoa aletaan vahvistamaan nyt vähän eri tavalla kuin mitä ennen ollaan tehty. Hauskaa!
Jospa se normaali treenitahti vielä sieltä löytyisi kun saan työt ja autoasiat kuntoon. Nyt on ainakin tulossa peräti neljä koulutusta kuukauden sisään joihin ollaan menossa, joten ulkopuolista apua ainakin on kivasti luvassa.
 |
| Sohvatyynyihin sopeutuminen |
 |
| Naapurivahti |
keskiviikko, 28. maaliskuuta 2012
Dolly 4 v.
 |
| Dollyn 4-vuotiskakku |
 |
| Ensin makkarareunus, sitten asiaan |
 |
| D-kaakku ihmisille oli kova mutta rakkaudella tehty |
tiistai, 27. maaliskuuta 2012
Ilman muuta ja muuta ilman
Ollaan harjoiteltu kotona metskua kehittämälläni "pelillä", ja tunnarin luovutusta, sekä perusasentoja.
Dolly on jotenkin vaisumman oloinen kuin ennen, ja haistelee aivan hirveästi ulkona ja hississä (hissihaistelu on kielletty mutta tekisi sitä aina). Voi olla, että se vain tuntuu siltä, koska olen nyt päivät sen kanssa kotona. Ennenhän se nukkui varmasti koko päivän, ja illat olivat aktiivista aikaa treenaten ja lenkkeillen. Nyt meidän toiminta jakaantuu enemmän päivän mitalle.
Ollaan kävelty ja leikitty paljon taas Kisapuiston pienellä läntillä. Niin tänäänkin, kun takaa meidät yhytti vanha berninpaimenkoira-uros ja omistajansa. Dollya jännitti aluksi uusi tuttavuus ja se varovasti kävi isoa järkälettä haistelemassa, kunnes päätti tehdä ensimmäisen leikkiinkutsu-pyynnön. Ja toisen. Ja kolmannen. Niin, että meni suoraan bernin kulkureitille sen eteen niiailemaan. Ei mitään vaikutusta; vanhus ei leikistä välittänyt, eikä itse asiassa koko toisesta koirasta.
Tuli ihan pala kurkkuun kun tajusin miten pitkä aika on siitä, koska Dolly on päässyt leikkimään ja juoksemaan ajan kanssa toisten koirien kanssa. Se on niin älyttömän leikkisä ja seurallinen. En minä ihmisenä sille pysty tarjoamaan lumessa peuhaamista ja takaa-ajojahteja. Nyt kun saan elämäni kuntoon muuten pitää alkaa ottamaan enemmän huomioon näitäkin koiran tarpeita. Viime ajat tuntuu olleen tärkeintä että saan vaan itselleni ja sille syötävää ja välttävät ulkoilut tehtyä. Mutta kyllä ne ajat tästä iloisemmiksi vielä muuttuvat.
Dolly on jotenkin vaisumman oloinen kuin ennen, ja haistelee aivan hirveästi ulkona ja hississä (hissihaistelu on kielletty mutta tekisi sitä aina). Voi olla, että se vain tuntuu siltä, koska olen nyt päivät sen kanssa kotona. Ennenhän se nukkui varmasti koko päivän, ja illat olivat aktiivista aikaa treenaten ja lenkkeillen. Nyt meidän toiminta jakaantuu enemmän päivän mitalle.
Ollaan kävelty ja leikitty paljon taas Kisapuiston pienellä läntillä. Niin tänäänkin, kun takaa meidät yhytti vanha berninpaimenkoira-uros ja omistajansa. Dollya jännitti aluksi uusi tuttavuus ja se varovasti kävi isoa järkälettä haistelemassa, kunnes päätti tehdä ensimmäisen leikkiinkutsu-pyynnön. Ja toisen. Ja kolmannen. Niin, että meni suoraan bernin kulkureitille sen eteen niiailemaan. Ei mitään vaikutusta; vanhus ei leikistä välittänyt, eikä itse asiassa koko toisesta koirasta.
Tuli ihan pala kurkkuun kun tajusin miten pitkä aika on siitä, koska Dolly on päässyt leikkimään ja juoksemaan ajan kanssa toisten koirien kanssa. Se on niin älyttömän leikkisä ja seurallinen. En minä ihmisenä sille pysty tarjoamaan lumessa peuhaamista ja takaa-ajojahteja. Nyt kun saan elämäni kuntoon muuten pitää alkaa ottamaan enemmän huomioon näitäkin koiran tarpeita. Viime ajat tuntuu olleen tärkeintä että saan vaan itselleni ja sille syötävää ja välttävät ulkoilut tehtyä. Mutta kyllä ne ajat tästä iloisemmiksi vielä muuttuvat.
perjantai, 23. maaliskuuta 2012
Heavy metal
Meillä on meneillään ja vielä jonkin aikaa jatkumassakin treenitauko Dollyn kanssa vähän olosuhteiden pakosta. Se on kuitenkin nyt tervehtynyt, joten ollaan alettu tekemään taas kotitreenejä.
Metallinouto on vaivannut viime aikoina kovasti. En tykkää yhtään kun Dolly välillä arpoo nostamista, eikä uskalla palauttaa tarpeeksi tiiviisti. Mietin miten saisin sen halun taas kapulalle kasvamaan.
Kokeilin perinteistä kuollutta kapulaa ja naksua, mutta Dolly turhautui siitä aika tavalla. Se myös tarjosi ihan hirveästi sitä, että meni makaamaan niin että kapula jäi sen tassujen väliin, ja painoi kaulansa kapulan päälle. Siitä se sitten makasi lättynä ja katsoi minua silmät suurina häntä heiluen että näinkö? Kapula hautautui täysin sen alle. Ei voinut kuin nauraa.
Lopulta keksin, että ihan sisälläkin voisin tehdä sellaista, että vien kapulan vähän hetsaten jonnekin, ja siitä kiireellä vaan lähden juoksemaan (miten nyt sisällä voi juosta) poispäin, ajatuksella että Dollylla tulee kiire mun perään. Aluksi se lähtikin vain minun perään mutta kun muistutin että joo mutta kapula on tuolla, se haki sen ja tuli sitten perääni. Melkoisen näköistä menoa mutta aika hauskaa.
Nyt voin jo jättää innosta tärisevän Dollyn istumaan keittiön ja olohuoneen väliselle oviaukolle, viedä kapulan keittiön perälle ja palata Dollyn ohi matkaa jatkaen ja vain vapaa-käskyllä vapauttaa sen, ja se lähtee kovalla vauhdilla kapulalle ja siitä heti perääni. Nostot on taas parantuneet, koska sillä on kiire saada mut kiinni. Sitten kun Dolly saavuttaa minut naksautan ja se saa pätkän nakkia.
Pitääpä kokeilla tätä samaa kentällä. Kutsuisin tätä harjoitusta nimellä kiireen opetus, modifoitu vauhtinouto kerrostalo-asujalle. Alun staattinen asetelma jää pois ja samoin loppu, jolle pitäisi keksiä joku oma kikkakolmosensa.
Metallinouto on vaivannut viime aikoina kovasti. En tykkää yhtään kun Dolly välillä arpoo nostamista, eikä uskalla palauttaa tarpeeksi tiiviisti. Mietin miten saisin sen halun taas kapulalle kasvamaan.
Kokeilin perinteistä kuollutta kapulaa ja naksua, mutta Dolly turhautui siitä aika tavalla. Se myös tarjosi ihan hirveästi sitä, että meni makaamaan niin että kapula jäi sen tassujen väliin, ja painoi kaulansa kapulan päälle. Siitä se sitten makasi lättynä ja katsoi minua silmät suurina häntä heiluen että näinkö? Kapula hautautui täysin sen alle. Ei voinut kuin nauraa.
Lopulta keksin, että ihan sisälläkin voisin tehdä sellaista, että vien kapulan vähän hetsaten jonnekin, ja siitä kiireellä vaan lähden juoksemaan (miten nyt sisällä voi juosta) poispäin, ajatuksella että Dollylla tulee kiire mun perään. Aluksi se lähtikin vain minun perään mutta kun muistutin että joo mutta kapula on tuolla, se haki sen ja tuli sitten perääni. Melkoisen näköistä menoa mutta aika hauskaa.
Nyt voin jo jättää innosta tärisevän Dollyn istumaan keittiön ja olohuoneen väliselle oviaukolle, viedä kapulan keittiön perälle ja palata Dollyn ohi matkaa jatkaen ja vain vapaa-käskyllä vapauttaa sen, ja se lähtee kovalla vauhdilla kapulalle ja siitä heti perääni. Nostot on taas parantuneet, koska sillä on kiire saada mut kiinni. Sitten kun Dolly saavuttaa minut naksautan ja se saa pätkän nakkia.
Pitääpä kokeilla tätä samaa kentällä. Kutsuisin tätä harjoitusta nimellä kiireen opetus, modifoitu vauhtinouto kerrostalo-asujalle. Alun staattinen asetelma jää pois ja samoin loppu, jolle pitäisi keksiä joku oma kikkakolmosensa.
lauantai, 10. maaliskuuta 2012
Pieni koira sairastaa
Dollyyn nyt sitten alkoi se pelkäämäni kennelyskä. Aika raastavaa seurata vierestä sen kakomista ja yskimistä, mutta onneksi tämä on ilmeisesti itsestään levolla ohimenevää. Tämä nyt kuitenkin tietää suurta lovea kevään treeniaikatauluihin. En jotenkin osaa kuitenkaan kauhean pettynyt olla, koska minusta on alkanut tuntumaan että näille takapakeille on olemassa joku syy. Nyt kun Dollya pitää pitää levossa ja lenkit vain pissatuksen pituisina, ehdin paneutua muihin juokseviin asioihin paremmin.
Treenimotivaatio kuitenkin olisi itsellä huipussaan. Tuntuu että menemme joissain asioissa jo hurjasti eteenpäin, ja hieman vaihtelevampi treeniseura on tuonut vaihtelua ja uusia näkökulmia asioihin. Tänään olin hottilaisten Christan koulutuksessa ilman koiraa. Aamulla meinasi vähän sydäntä kivistää kun lähdin ilman Dollya, mutta se pettymys kuitenkin paikan päällä hälveni. SM:ssä oli hieman samanlaisia tunteita, mutta toisten seuraaminen ja jännittäminen heidän puolesta sai nuo itsesääli-tunteet pysymään taka-alalla. Aina ei voi olla kyse meistä, ja aina ei tarvitse olla pinnistämässä ja onnistumassa.
Ennen yskimisen alkamista oltiin Oilin, Lauran ja Marin kanssa Hollolan hallissa. Dolly oli siellä levoton ja itsekin jotenkin olin aika pasmat sekaisin. Tehtiin ruutua ja Oilin mukaan meillä ei ole siinä ihan hirveää hätää. Dollylla on jo käsitys paikasta, mutta pitkältä matkalta yritys saattaa vielä loppua kesken. Odottaa hirveästi palkkaa minulta.
Hieman tehtiin seuruuta jossa Mari naksutteli muutaman askeleen kehumiseni jälkeen. Tehtiin jo pitkää pätkää jossa kehuin aina Marin kohdalla, jotta pystyi näkemään miten Dollyn elehdintä muuttui. Pitää toki satunnaistaa tuota kehumista, ettei se menetä merkitystään. Lähinnä kiinnostaa nuo Dollyn reaktiot. Tätäkin pitäisi saada kuvattua jotta näkisin itse.
Metallia heittelin, ja totesin että tuollaisessa pehmeässä hiekassa sitä on tehtävä vielä paljon!
Treenimotivaatio kuitenkin olisi itsellä huipussaan. Tuntuu että menemme joissain asioissa jo hurjasti eteenpäin, ja hieman vaihtelevampi treeniseura on tuonut vaihtelua ja uusia näkökulmia asioihin. Tänään olin hottilaisten Christan koulutuksessa ilman koiraa. Aamulla meinasi vähän sydäntä kivistää kun lähdin ilman Dollya, mutta se pettymys kuitenkin paikan päällä hälveni. SM:ssä oli hieman samanlaisia tunteita, mutta toisten seuraaminen ja jännittäminen heidän puolesta sai nuo itsesääli-tunteet pysymään taka-alalla. Aina ei voi olla kyse meistä, ja aina ei tarvitse olla pinnistämässä ja onnistumassa.
Ennen yskimisen alkamista oltiin Oilin, Lauran ja Marin kanssa Hollolan hallissa. Dolly oli siellä levoton ja itsekin jotenkin olin aika pasmat sekaisin. Tehtiin ruutua ja Oilin mukaan meillä ei ole siinä ihan hirveää hätää. Dollylla on jo käsitys paikasta, mutta pitkältä matkalta yritys saattaa vielä loppua kesken. Odottaa hirveästi palkkaa minulta.
Hieman tehtiin seuruuta jossa Mari naksutteli muutaman askeleen kehumiseni jälkeen. Tehtiin jo pitkää pätkää jossa kehuin aina Marin kohdalla, jotta pystyi näkemään miten Dollyn elehdintä muuttui. Pitää toki satunnaistaa tuota kehumista, ettei se menetä merkitystään. Lähinnä kiinnostaa nuo Dollyn reaktiot. Tätäkin pitäisi saada kuvattua jotta näkisin itse.
Metallia heittelin, ja totesin että tuollaisessa pehmeässä hiekassa sitä on tehtävä vielä paljon!
maanantai, 5. maaliskuuta 2012
Korkeavireellä
Meillä on ollut kova treeniputki päällä viime viikko Marin varaamien lisävuorojen vuoksi. Nyt pidetään muutaman päivän tauko, ja keskitytään ulkoiluun. Tänään oltiin kuitenkin vielä Marin, Marian ja Markon kanssa Korkeavireellä. Minä olin Markon pari.
Tehtiin ruutua taas pallolla aluksi kolme toistoa. Dolly kävi tosi kuumana, koska ei otettu alkuleikitystä alle vaan aloitettiin suorilta. Tehtiin pari heittoruutua niin että olinkin Markon osoittamassa paikassa aika kunnolla sivussa enkä suunnilleen keskellä Dollyn menoreittiä. Tämä itse asiassa taitaa olla hyväkin idea näin. Yksi aivan superloistava saatiin, ja yhdessä jäi taas hieman liian eteen (ei kuitenkaan ihan nauhan taakse). Tästä kun yritin korjata Dollya oikeaan paikkaan Marko tokaisi, että jos haluan sen peruutuksen siltä pois on sen korjattava ruutu kääntymällä. Hyvä huomio... Kaiken kaikkiaan Marko oli kyllä sitä mieltä ettei olisi kamalan huolissaan Dollyn ruudusta.
Vauhtimetallia x 2 viileällä kapulalla. Dolly lähti kovaa ja ensimmäisellä toistolla murisi kapulalle sitä lähestyessään! Tuo on jotain tosi uutta. Eilen kuulostelin samaa. Eli sillä on pieni inho kapulaa kohtaan, mutta nappaa sen sitten silti. Toinen toisto oli jo tosi nätti; meni kovaa, otti näpsäkästi ja lähti palauttamaan kovaa. Tämä työ taitaa tuottaa tulosta. Haluan, että kapulasta tulee sille rutiinia.
Liikkeestä istumista. Tehtiin putkea vasten, mutta heti kun koitin ilman seinän viertä menoa, heitti taas reippaasti itsensä sivuun. Marko ehdotti, että alkaisin rakentamaan uudestaan niin, että seuruutuksesta vaan pysähdyttyäni ja Dollyn istuessa, sanoisin sillä istu, ja lähtisin etenemään. Ja palatessa sitten palkkaan sen. Tehtiin vielä seisominen ja maahanmeno, joista jälkimmäisen ekan kerran istui hyvin tietäväisen näköisenä.
Kierroista stoppeja, ihan vaan muutama. Nämä mukavia.
Seuruu. Marko käskytti ja naksautti muutaman askelen etenemisen jälkeen. Sitten pyysin naksauttamaan kehuni jälkeen muutaman askeleen päästä. Sitten tehtiin pidempi pätkä, jossa päätin puuttua kontaktin tippumiseen käännöksissä. Kehuin hiljaa välillä kun oli tosi hyvä. Dolly seurasi nyt hyvin kontaktissa jopa käännökset, joten ei tarvinnut huomauttaa sitä mistään, kehua vaan :)
Tunnari. Laudoilla ensin yhdellä omalla, ja sitten niin, että mukana oli oman lisäksi kaksi vierasta. Minusta oli aika hankalan näköistä, kun Marko laittoi kahden laudan väliseen rakoon yhden väärän. Se oikein pomppasi joukosta. Dolly kuitenkin haisteli tosi hienosti ja toi oman. Palautukset on väljiä ja hitaita mutta iloiselta Dolly näyttää. Tämä oli hyvä.
Paikallaolot. Istumisessa taisi hieman tepauttaa tassujaan yhdessä vaiheessa. Muutoin oikein hyvä. Näen sen ilmeestä aina paluussa, että tietää olleensa hyvä.
Makuussa nuuskaisi yhden kerran maata josta rääkäisin sille piilossa hajoittaen samalla toisten korvat. Tehosi kuitenkin hyvin, joten kannatti. Muutoin oli aivan siisti, ei tehnyt muuta, edes tassujen ristimistä!
Aluissa Dolly meinaa vinkua. Pitäisi palkata sitä enemmän odottelusta ja jätöistä, nyt olen tehnyt tosi paljon vaan kisanomaisesti putkeen koko liikkeen, ja vasta lopussa palkka.
Tehtiin vielä muutama merkki, kuten tehtiin eilenkin. Nämä ovat oikein hyviä. Dolly on alkanut hokaamaan mitä tarkoitan merkillä, vaikka kentällä olisi muutakin kamaa, merkkejä ja ruutuja. Näitäkin vaan pitäisi tehdä jossain vaiheessa enemmän että saa varmuutta lisää.
Tehtiin ruutua taas pallolla aluksi kolme toistoa. Dolly kävi tosi kuumana, koska ei otettu alkuleikitystä alle vaan aloitettiin suorilta. Tehtiin pari heittoruutua niin että olinkin Markon osoittamassa paikassa aika kunnolla sivussa enkä suunnilleen keskellä Dollyn menoreittiä. Tämä itse asiassa taitaa olla hyväkin idea näin. Yksi aivan superloistava saatiin, ja yhdessä jäi taas hieman liian eteen (ei kuitenkaan ihan nauhan taakse). Tästä kun yritin korjata Dollya oikeaan paikkaan Marko tokaisi, että jos haluan sen peruutuksen siltä pois on sen korjattava ruutu kääntymällä. Hyvä huomio... Kaiken kaikkiaan Marko oli kyllä sitä mieltä ettei olisi kamalan huolissaan Dollyn ruudusta.
Vauhtimetallia x 2 viileällä kapulalla. Dolly lähti kovaa ja ensimmäisellä toistolla murisi kapulalle sitä lähestyessään! Tuo on jotain tosi uutta. Eilen kuulostelin samaa. Eli sillä on pieni inho kapulaa kohtaan, mutta nappaa sen sitten silti. Toinen toisto oli jo tosi nätti; meni kovaa, otti näpsäkästi ja lähti palauttamaan kovaa. Tämä työ taitaa tuottaa tulosta. Haluan, että kapulasta tulee sille rutiinia.
Liikkeestä istumista. Tehtiin putkea vasten, mutta heti kun koitin ilman seinän viertä menoa, heitti taas reippaasti itsensä sivuun. Marko ehdotti, että alkaisin rakentamaan uudestaan niin, että seuruutuksesta vaan pysähdyttyäni ja Dollyn istuessa, sanoisin sillä istu, ja lähtisin etenemään. Ja palatessa sitten palkkaan sen. Tehtiin vielä seisominen ja maahanmeno, joista jälkimmäisen ekan kerran istui hyvin tietäväisen näköisenä.
Kierroista stoppeja, ihan vaan muutama. Nämä mukavia.
Seuruu. Marko käskytti ja naksautti muutaman askelen etenemisen jälkeen. Sitten pyysin naksauttamaan kehuni jälkeen muutaman askeleen päästä. Sitten tehtiin pidempi pätkä, jossa päätin puuttua kontaktin tippumiseen käännöksissä. Kehuin hiljaa välillä kun oli tosi hyvä. Dolly seurasi nyt hyvin kontaktissa jopa käännökset, joten ei tarvinnut huomauttaa sitä mistään, kehua vaan :)
Tunnari. Laudoilla ensin yhdellä omalla, ja sitten niin, että mukana oli oman lisäksi kaksi vierasta. Minusta oli aika hankalan näköistä, kun Marko laittoi kahden laudan väliseen rakoon yhden väärän. Se oikein pomppasi joukosta. Dolly kuitenkin haisteli tosi hienosti ja toi oman. Palautukset on väljiä ja hitaita mutta iloiselta Dolly näyttää. Tämä oli hyvä.
Paikallaolot. Istumisessa taisi hieman tepauttaa tassujaan yhdessä vaiheessa. Muutoin oikein hyvä. Näen sen ilmeestä aina paluussa, että tietää olleensa hyvä.
Makuussa nuuskaisi yhden kerran maata josta rääkäisin sille piilossa hajoittaen samalla toisten korvat. Tehosi kuitenkin hyvin, joten kannatti. Muutoin oli aivan siisti, ei tehnyt muuta, edes tassujen ristimistä!
Aluissa Dolly meinaa vinkua. Pitäisi palkata sitä enemmän odottelusta ja jätöistä, nyt olen tehnyt tosi paljon vaan kisanomaisesti putkeen koko liikkeen, ja vasta lopussa palkka.
Tehtiin vielä muutama merkki, kuten tehtiin eilenkin. Nämä ovat oikein hyviä. Dolly on alkanut hokaamaan mitä tarkoitan merkillä, vaikka kentällä olisi muutakin kamaa, merkkejä ja ruutuja. Näitäkin vaan pitäisi tehdä jossain vaiheessa enemmän että saa varmuutta lisää.
lauantai, 3. maaliskuuta 2012
Lauantaiehtoon treenit
Tänään oltiin Korkeavireellä Sirkun ja Marin kanssa. Muistin treenisuunnitelmaa tehdessäni että pitäisi taas mahduttaa kisanomaisia pätkiä mukaan välillä.
Suoraan ilman leikitystä ruutua pallolle. Tehtiin näitä toistoja kolme ja kehuin tosi kovasti kun meni tietysti kovaa ja toi palloa revittäväksi. Heti perään yksi heittoruutu niin, että itse olin n. kolmen metrin päässä ruudusta matkalla. Nyt meni hyvin taakse ja vaikka ehti peruuttaa muutaman tepsutuksen, kääntyi nyt keskempänä ruutua eikä suoraan ruutunauhan takana! Aivan mahtavaa. Sain palkattua hienosta ruuudusta. Kun heitin pallon, ei edes ottanut sitä heti vaan tuijotti minua. Olin tosi tosi tyytyväinen! Olisi hienoa jos saataisiin rakennettua tuota paikkaa ilman suurempia taisteluja näin positiivisesti, ja että asenne olisi aina lähtökohtaisesti näin kohdillaan.
Vauhtimetallia pari-kolme kertaa. Tosi hyviä. Saisi napata kapulan nopeammin ja melkein heti kun lähtee palauttamaan aina palkkaan. En nyt osaa tästä kohdasta kauheasti edetä. Haluaisin vaan että se menisi ihan sata lasissa kapulalle, niin kuin meneekin, mutta että tulisi edes laukalla takaisin. Kolinalle en ehkä koskaan voi tehdä mitään. Mutta haluaisin että se tulisi suoraan ja suht lähelle luovuttamaan. Tässä se kyllä onkin reipastunut paljon, kun muistelen aikaa kun se tuli epävarmasti eteen ja pudotti kapulan seisaallaan kun sitä inhotti ajatus istahtaa kun kapula olisi samalla pian osunut takin liepeeseeni.
* Voittajan luoksetulo. Mari käskytti. Palkkasin maahanmenosta. Vähän tyhmästi ehkä, koska vapautin sen suoraan siitä enkä enää kutsunut. Ehkä tuo on hyväkin. Mutta tosi hieno liike kokonaisuudessaan! Maahanmenoa mietti enemmän kuin stoppia, joka oli kovasta vauhdista ihailtavan napakka.
* Avoimen kaukot. Tässä jouduin muistuttamaan i-m pienestä äänestä. Lopun teki hienosti. Kehuin kun istui tästä vinku-maahanmenosta hiljaisesti. Kehuin ensin tosi paljon ja vasta sitten palkka.
* Liikkeestä seisominen. Tässä jätin nameja maahan taakse niin että Dolly näki. Stoppasi ilmeisen hienosti, ja vapautin siitä kun lopussa palasin sen vierelle.
Tunnari Sirkun sekoitetulla tunnari-alustalla. Nyt tehtiin ensin vain omalla, sitten mukana oli jo yksi väärä ja oma. Mari sanoi että oli haistanut myös väärää, joten olemme edistymässä! Iloinen mutta kuitenkin löpsykkä palautus :) Järsäisee muutaman kerran kapulaa tuodessaan mutta sitä opetellaan erikseen kotona, kuten kääntymistä (ollaan edistytty kotitreenissä siinä!).
Tehtiin tänään tunnaria myös kotona kolmella kapulalla. Haisteli hyvin vaikka kaikki kapulat olivat kertaalleen käytettyjä ja muutaman viikon levänneitä.
Paikallaistuminen 2 min ja paikallamakuu 5 min. Istumisessa jätin tyhmästi sanalla istu, mutta ei sillä tainnut olla merkitystä. Vähän vöyhötti alussa, mutta rauhoittui kyllä istumaan tosi nätisti. Upea istuminen! Makuussa vinkui aivan vähän kun käskin perusasennosta maahan, ja sanoin topakasti muista. Ei äännellyt itse liikkeissä ollenkaan. On ollut nyt jo useita viikkoja hiljaa paikallaoloissa. Aivan alussa jo risti tassut, jä kävin rauhallisesti siirtämässä ne reilusti erilleen ja kehuin. Nyt oli koko loppuajan 4 min aivan suorassa asennossa! Ja nousi tosi napakasti perusasentoon, mistä hurjat bileet.
Näihin on nykyään ihan mieletöntä lopettaa, jää niin mukava olo. Muutoinkin kyllä tuntuu, että treenit olivat tosi onnistuneet tänään. Olin suunnitellut ne hyvin, ja oltiin sekä minä että Dolly aidosti läsnä.
Suoraan ilman leikitystä ruutua pallolle. Tehtiin näitä toistoja kolme ja kehuin tosi kovasti kun meni tietysti kovaa ja toi palloa revittäväksi. Heti perään yksi heittoruutu niin, että itse olin n. kolmen metrin päässä ruudusta matkalla. Nyt meni hyvin taakse ja vaikka ehti peruuttaa muutaman tepsutuksen, kääntyi nyt keskempänä ruutua eikä suoraan ruutunauhan takana! Aivan mahtavaa. Sain palkattua hienosta ruuudusta. Kun heitin pallon, ei edes ottanut sitä heti vaan tuijotti minua. Olin tosi tosi tyytyväinen! Olisi hienoa jos saataisiin rakennettua tuota paikkaa ilman suurempia taisteluja näin positiivisesti, ja että asenne olisi aina lähtökohtaisesti näin kohdillaan.
Vauhtimetallia pari-kolme kertaa. Tosi hyviä. Saisi napata kapulan nopeammin ja melkein heti kun lähtee palauttamaan aina palkkaan. En nyt osaa tästä kohdasta kauheasti edetä. Haluaisin vaan että se menisi ihan sata lasissa kapulalle, niin kuin meneekin, mutta että tulisi edes laukalla takaisin. Kolinalle en ehkä koskaan voi tehdä mitään. Mutta haluaisin että se tulisi suoraan ja suht lähelle luovuttamaan. Tässä se kyllä onkin reipastunut paljon, kun muistelen aikaa kun se tuli epävarmasti eteen ja pudotti kapulan seisaallaan kun sitä inhotti ajatus istahtaa kun kapula olisi samalla pian osunut takin liepeeseeni.
* Voittajan luoksetulo. Mari käskytti. Palkkasin maahanmenosta. Vähän tyhmästi ehkä, koska vapautin sen suoraan siitä enkä enää kutsunut. Ehkä tuo on hyväkin. Mutta tosi hieno liike kokonaisuudessaan! Maahanmenoa mietti enemmän kuin stoppia, joka oli kovasta vauhdista ihailtavan napakka.
* Avoimen kaukot. Tässä jouduin muistuttamaan i-m pienestä äänestä. Lopun teki hienosti. Kehuin kun istui tästä vinku-maahanmenosta hiljaisesti. Kehuin ensin tosi paljon ja vasta sitten palkka.
* Liikkeestä seisominen. Tässä jätin nameja maahan taakse niin että Dolly näki. Stoppasi ilmeisen hienosti, ja vapautin siitä kun lopussa palasin sen vierelle.
Tunnari Sirkun sekoitetulla tunnari-alustalla. Nyt tehtiin ensin vain omalla, sitten mukana oli jo yksi väärä ja oma. Mari sanoi että oli haistanut myös väärää, joten olemme edistymässä! Iloinen mutta kuitenkin löpsykkä palautus :) Järsäisee muutaman kerran kapulaa tuodessaan mutta sitä opetellaan erikseen kotona, kuten kääntymistä (ollaan edistytty kotitreenissä siinä!).
Tehtiin tänään tunnaria myös kotona kolmella kapulalla. Haisteli hyvin vaikka kaikki kapulat olivat kertaalleen käytettyjä ja muutaman viikon levänneitä.
Paikallaistuminen 2 min ja paikallamakuu 5 min. Istumisessa jätin tyhmästi sanalla istu, mutta ei sillä tainnut olla merkitystä. Vähän vöyhötti alussa, mutta rauhoittui kyllä istumaan tosi nätisti. Upea istuminen! Makuussa vinkui aivan vähän kun käskin perusasennosta maahan, ja sanoin topakasti muista. Ei äännellyt itse liikkeissä ollenkaan. On ollut nyt jo useita viikkoja hiljaa paikallaoloissa. Aivan alussa jo risti tassut, jä kävin rauhallisesti siirtämässä ne reilusti erilleen ja kehuin. Nyt oli koko loppuajan 4 min aivan suorassa asennossa! Ja nousi tosi napakasti perusasentoon, mistä hurjat bileet.
Näihin on nykyään ihan mieletöntä lopettaa, jää niin mukava olo. Muutoinkin kyllä tuntuu, että treenit olivat tosi onnistuneet tänään. Olin suunnitellut ne hyvin, ja oltiin sekä minä että Dolly aidosti läsnä.
perjantai, 2. maaliskuuta 2012
Kohti kevättä
Heti kun kuu vaihtui maaliskuuhun, tuntui että kevät on vihdoinkin täällä. Ollaan treenattu aika paljon. Jotenkin itsellä on olo että on ollut vaihteeksi vähän nihkeää, mutten tiedä mistä se lopulta johtuu. Ehkä olen vähän huolissani Dollysta; se on minusta taas jotenkin vaisumman oloinen. Voisikohan se olla juoksuajan jälkeistä alakuloa. Tuntuu että katson kuin suurennuslasilla jokaista sen elettä ja tekoa.
Viime viikon perjantaina ei treenattu; tarkkailin vielä mahdollisia nenäpunkki- tai kennelyskä-oireita. Dollyn lämpötila oli normaali, eikä se toistanut aivastuksiaan, joten ehkä sen nenässä oli ollut karva tai muuta sellaista.
Lauantaina heräsin jo aikaisin, ja kävimme Oilin kanssa Löytyllä, pitkästä aikaa! Kenttä oli melkoista pepua, mutta kyllä siellä pienet treenit sai tehtyä.
Luoksetulon osia. Tähän sain Oililta hyvän neuvon paloitella vieläkin enemmän osiin, eli harjoitella pelkästään sitä, että jätän Dollyn maahan tai seisomaan, ja kutsun sen vauhtiluoksetulona. Etäisyyksiä vaihdellen, näin muistelen. Dolly oli aluksi minusta vähän hämmästyneen näköinen, ja lelukin alkoi menettää merkitystään. Näitä pitää tehdä paljon heti treenin alussa kun sillä on vielä enemmän virtaa ja lelupalkka kiinnostaa.
Metallinouto. Nämä olivat hyviä! Dolly nappasi kylmän kapulan ihan suvereenisti lumesta ja lähti palauttamaan. Ekalla kerralla joutui miettimään kun kapula jäi laipalleen pystypäin, ja tarttui laipasta. Palkkasin tämänkin vauhdista. Oili kävi vielä heittämässä lisää matkaa kun omat heitot oli niin onnettomia.
Jättäviä. Istumiseen Oili neuvoi aivan loisto-kikan, miten saan autettua siinä hyvin Dollya. Oili on pro :) Teki muistaakseni maahanmenon ja seisomisen hyvin tässä tuoksinassa. Pitäisi muistaa aina tehdä kaikki liikkeet, vaikka treenaisinkin istumista silmällä pitäen.
Seuruu. Alan rakentamaan tätä nyt vähän kuin alusta, kun ääntelyä ollaan saatu kuriin. Eli nyt alan puuttumaan kontaktin tippumisiin ja lepsuiluihin, etenkin käännöksissä joissa se on ollut ongelma. Oilin ehdotuksesta alan nyt myös opettamaan Dollylle kehumista kesken liikkeen niin, että se tajuaa että tämä homma vielä tästä jatkuu. Tästä saatiinkin vähän onnistumisia, mutta vaikeaa se oli sekä mulle että Dollylle.
Ruudun kanssa taisteltiin pitkään ja hartaasti. Aluksi Dolly teki aivan upean ruudun pitkältä matkalta häiriömerkkien ohi suoraan valkoisilla ruutunauhoilla kehystettyyn ruutuun. Hieman liian eteen se kyllä jäi mutta menin palkkaamaan, koska löysi ruudun niin älyttömän hienosti lumesta.
Sitten uudestaan, ja Dolly jäi aina liian eteen. Se kääntyi heti ruutunauhalla katsomaan minua. Tehtiin lukuisia toistoja, että kävin näyttämässä ruutua, ja lähetin. Ei vaikutusta, se vaan jäi eteen. Välillä Oili näytti - ei mitään tehoa. Dolly oli jo tietysti aika turhautunut loppua kohden, mutta saatiin onnistumisia heitto-ruudulla, eli olin itse ruudun sisässä ohjaamassa sen oikealle paikalle.
Nythän taitaakin siis olla niin, että Dolly kyllä tietää mikä on ruutu, ja sillä on suuri motivaatio mennä sinne. Ainoa vain, että paikka siellä on täysin hukassa. Olen tuudittautunut ajatukseen, että Dollylla on oikein hienolla pohjalla oleva ruutu jo, ja markkerihan siellä hyvin usein on. Markkerin jälkeen sen tehdessä ruudun, se menee useimmiten aina tarpeeksi syvälle. Mutta ilman näitä apuja Dolly rekisteröi kehänauhan ja ajattelee, että sen taakse pääseminen riittää.
Aloitan siis uudelleen paikan opettamisen, mitä tehtiin jo viime kesänä. Vaihtoehtona on joko jatkaa markkerilla ja vain satunnaisesti ottaa se pois, tai opettaa ruudun paikka täsmällisesti koiralle. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Minusta tuntuu että kaiken pitää olla Dollylle selvää pässinlihaa, jotta se voi kisatilanteessa keskittyä itse tekemiseen, eikä sille tulisi missään kohtaa oloa, että joku ei ole jossain niin kuin pitää. En tiedä, mutta tällainen tuntu asiaan minulla on.
Käveltiin vielä koirien kanssa mukava lenkki hyvässä ilmassa. Se oli kiva tapa viettää lauantai-aamu. Tuhannet kiitokset Oilille avusta, inspiraatiosta ja mukavasta seurasta! Vaatteiden vaihdon jälkeen kiirehdin Ullan seuraan syömään kaupungille. Mukava päivä.
Sunnuntaina Korkeavireellä Pian ja Tiinan kanssa.
En leikittänyt Dollya kuin vähän kentällä ennen aloitusta, koska halusin säästää sen virtaa näihin ekoihin vauhtiliikkeisiin.
Aloitettiin metallinoudolla, jossa autoin eteen. Tämä meni hienosti ja jätettiin siihen. Päätin että nyt on alettava tekemään paljon myös metallia, jonka olen tunnarin tavoin vähän jättänyt taka-alalle itselleni muka vähän ikävänä liikkeenä.
Luoksetulon osia lelupalkalla eiliseen tapaan. Nämä olivat tosi hyviä!
Ruudun paikkaa perusasioihin palaten niin, että jätin Dollyn kauas ja ohjasin itse lähempänä ruutua. Toimi aivan hienosti ja ohjautui oikeaan paikkaan. Meinaa varastaa lähes aina, mutta vien vaan sinnikkäästi takaisin ja sanon että nyt paikka. Tällaisissakaan asioissa en voi tinkiä yhtään sen kanssa.
Jättäviä. Näissä oli jotain ihmeellistä säätämistä kun mukaan otettiin istuminenkin, mutta saatiin hyviä onnistumisia. Dolly oli kovin yritteliäs.
Ohjatussa noudossa tapahtui taas se, mitä vähän osasin pelätäkin, eli meni merkille hyvin, mutta haukahti kapulalle lähdössä! Reaktioni olisi voinut olla nopeampikin, mutta sain itsestäni kuitenkin irti kovan HEI! ja käy siihen, sekä motkotukset miten typerää käytöstä moinen on. Eli Dollyn liike sai pysähtyä seinään. Sen on mentävä kapulalle suu kiinni, piste. Minulla on muistikuva, että nämä ekat haukahdukset tulivat sellaisen ohjatun treenin jälkeen, jossa ei vaan bongannut kapulaa millään. Ehkä sille on jäänyt tuo epävarmuus vähän päälle, ja päästää siksi haukun jossa on hiven komentamista mukana.
Toisella yrittämällä rentoutin taas itseni alussa, kehuin hyvästä sivulletulosta, ja menin palkkaamaan kun meni loistavasti merkille (tähän olen tosi tyytyväinen, että melkolailla aina menee suoraan merkille vaikka näkisi kapuloiden viennin. Tietää siis kyllä jo periaatteessa tämän liikkeen kulun). Siitä palasin lähetyspaikalle ja lähetin. Ei mitään ongelmia olla hiljaa kun taas muisti ettei saa haukahtaa. Suuret kehut ja palkka tästä.
Seuruuta käskytettynä ja hieman häirittynä. Tässä pääsin palkkaamaan paljon kun oli niin hyvä. Pyysin myös Tiinaa naksauttamaan muutama askel sen jälkeen kun olin kehunut hiljaa Dollya.
En muista tehtiinkö paikallaoloja.
Tiistaina kävimme Marin varaamalla vuorolla Korkeavireellä. Puolessa välissä saimme seuraksi Sirkun. Olin jotenkin tosi pihalla itse, vaikka periaatteessa tuohan oli aika häiriötön ja paineeton tilanne treenata ihan vain Dollyn kanssa keskenään.
Tehtiin taas luoksetulon osia lelupalkkaan. Nämä olivat aivan loistavia. Olin tosi tyytyväinen Dollyn asenteeseen.
Metallinoudot muistaakseni aika ok.
Seuruussa harjoiteltiin kehumista. Kun kuunteli kehun mutta jatkoi hyvin, naksu ja palkka.
Ruudun paikkaa. Jatkettiin samaa kuin mitä tehtiin viimeksi.
Ohjattu nouto. Osasin nyt varautua ääneen, mutta tekikin aivan puhtaasti palautukseen asti, josta palkkasin vauhdista. Olin tosi tyytyväinen.
Paikallaolot Trivin kanssa. En muista kävinkö korjaamassa jostain?
Sirkku oli tehnyt meille maailman hienoimman tunnarialustan! Se on nyt osoittautunut käytössä aivan mahtavaksi. Kiitokset lähtevät ystävälliselle Sirkulle avusta meidän tunnariongelmassa, ja mukavasta treeniseurasta.
Illalla olikin collieitten hallivuoro, ja menin sinne avaamaan ovia. Ketään muita ei tullutkaan, joten otin Dollyn sisään ja testasin ensimmäistä kertaa tunnari-alustaa. Vein Dollyn käy siihen, kävin asettelemassa alustat mieleiseeni järjestykseen ja jätin Dollya vähän muka huijaten kapulan sinne.
Menin itse hyvän etäisyyden päähän ja kutsuin Dollyn viereen, ja sanoin että nyt tehdään tunnistus. Kun katsoi hyvin ja keskittyi, lähetin. Haisteli kyllä ajatuksella, mutta kosketteli alustassa kiinni olevia palikoita hampaillaan. Tehtiin kolme toistoa. Toi iloisena oman ja otin sen eteen asti. En tiedä, kannattaako tätä harjoitella että vapauttaisin liikkeestä? Jostain syystä mulla on olo, etten ehkä uskalla sillä tavalla sitä villitä. Enpä tiedä. Mielessä on myös käynyt vaihtoehto opettaa Dolly tuomaan kapula sivulle.
Torstaina sain Marilta viestin 15.40, olenko tulossa Korkeavireelle. Olin juuri lähdössä Dollyn kanssa lenkille, joten kävihän se. Olipa kiva nähdä Maria pitkästä aikaa, tuntui että viime kerrasta oli ikuisuus.
Tehtiin samoja juttuja kuin edeltävissä treeneissä mutta jostain syystä en muista tästä mitään, vaikka aikaa on kulunut vasta kaksi päivää. Ainakin seuruuta tehtiin, koska muistan Marin naksutelleen kun kehuin, ja Dolly pysyi seuruussa eikä vapauttanut itseään.
Näissä treeneissä olen hävittänyt meidän hyvän narupallon. Harmi juttu.
Ajoin suoraan Maikille hakemaan lihoja, luita ja Acanaa, ja siitä kiireellä valmistamaan evästä collie-alaosaston kokoukseen, joka loppui vasta hieman ennen yhdeksää. Olin aivan poikki kun pääsin kotiin.
Dolly saikin perjantai-aamuna ensimmäisen annoksensa kuivaruokaa yli vuoteen. Kävin jotenkin niin automaatiolla, etten edes muista antaneeni sille lupaa ruoalle, mutta havahduin vaan nassutusääniin ja tajusin että hei, sehän syö sitä!!! Olin jo varautunut sekoittamaan hieman jotain muutakin makua mukaan jotta siirtymä ei tuottaisi vaikeuksia, mutta ajatuksissani olin vain laskenut hieman vettä sekaan. Hyvä tietysti näin! Kun katsoin Dollya, se katsoi minuun kesken syönnin kuin sanoen, että "täähän on parempaa kuin aamupuuro".
Yhtenä aamunahan unohdin Dollyn taas kupille 20 minuutiksi. Taannoin taas täällä meillä kävi asiakas, jonka käynnin ajaksi unohdin Dollyn käy siihen 45 minuutiksi keittiöön, koska en halunnut että se hyppisi asiakasta vasten. Urotekoja Dollylta nämä.
Perjantaina oli taas Hotin treenit Korkeavireellä. Olimme kahdessa ryhmässä, joista meidän ryhmässä olivat Mari ja Vuokko.
Tehtiin taas aluksi luoksetulon osia ja metallinoutoa. Kohta on varmaan alettava taas monipuolistamaan liikevalikoimaa ettei tästä tule liian kaavamaista.
Sitten ruudun paikkaa. Nyt Dolly on keksinyt, että kääntyy heti ruutunauhalla, mutta peruuttaa itsensä oikeaan kohtaan! Vuokko ehdotti, että opettaisin Dollyn menemään ruutuun myös lelulle näiden paikkatreenien lisäksi. Silloin se juoksisi suoraan pallolle, ja kääntyisi vasta sitten. Tämä tuntui minusta hyvältä idealta, mutta ongelmana oli se, että Dollyn into lelupalkkaan siinä vaiheessa oli jo laantunut.
Tauon jälkeen käveltiin kentälle ja kysyin, missä se (tällä kertaa eri kulmassa oleva) ruutu on. Dolly juoksi suoraan ruutuun taakse seisomaan! Nyt tehtiin myös niin, että ensin heitin lelun, ja Dollya pannasta pitäen sanoin mene vaan! Toisella kertaa heitin palloa ruutua kohti ja Vuokko vei sen paikoilleen, ja lähetin samalla innostavalla käskyllä. Suuret kehut ja palkka kun meni pallolle. Kolmannella kerralla vein pallon ruutuun, ja lähetin Dollyn ruutu-käskyllä. Mega-bileet kun meni. Tällä tavalla tosiaan menee kovaa ja kääntyy oikeassa kohdassa. Paikkatreenillä taas erikseen hiotaan ja taotaan sitä paikkaa. Jospa näillä Oilin ja Vuokon eväillä pääsisimme selvemmille vesille ruudun kanssa. Itsellä ainakin on tosi innostunut olo koko liikkeestä taas.
Kaukot. Näissä meni jotenkin pasmat sekaisin. Sain neuvoksi antaa jonkinlainen palaute vääristä asennoista: en voi vain olla hiljaa, koska se antaa väärän signaalin koiralle. Jostain syystä menin aika jäihin vaikka kotona osaan olla Dollylle tosi selkeä kaukoissa, eikä se tee koskaan virheitä. Ehkä nyt häiriö sai sen tekemään virheitä? Ensi kerralla pitää miettiä paremmin oma toimintasuunnitelma.
Tunnari alustalla. Pyysin Maria katsomaan tarkkaan mitä Dolly tekee kapuloilla. Mari sanoi että se oli ensin koskenut omaan ja kun se liikahti, nappasi sen vasta sitten. Toi taas iloisesti häntä heiluen oman minulle.
Toisella koetuksella Mari laittoi mukaan myös yhden väärän. Dolly haisteli aivan tosi hyvin kapulat läpi, ja nappasi oman sitä ennen koskematta siihen tai siihen vääräänkään! Uskon, että alustasta on meille tosi paljon apua. Se kasvattaa Dollylle malttia ja mielikuvaa, ettei kapuloiden koskeminen hyödytä, ennen kuin saa hajun omasta, ja valitsee sen. Tähän sain kyllä olla tosi tyytyväinen. Lisäksi Dolly malttoi odottaa hyvin tunnistus-virittelysanat ja muut.
Paikallaistuminen 2 min. Muistaakseni tämä oli toinen kerta ikinä kun tehtiin tämä täysiaikaisena ja niin että olin piilossa. Dolly oli aivan mieletön! Oon niin iloinen että meinasin ihan pakahtua ylpeydestä. Minun koira ja niin hyvin istuu :D
Paikallamakuu 4 min. Tässä oli tosi rauhallinen. Melko loppuvaiheessa asetti toisen tassun toisen päälle, ei kuitenkaan ristiin. Tuli mieleen, että tajusikohan se kesken sen tekemisen, että tämä olikin muuten kiellettyä. Kävin nätisti siirtämässä tassut suoraan, ja palasin piiloon. Nousi hyvin vierelle lopussa. Aivan mieletöntä! Paikallamakuun onnistuminen kyllä kruunaa koko päivän, sen kanssa on niin hirveästi väänneetty ja itketty.
Olipa hyvät treenit! Tehtiin vielä pieni lenkki lopuksi Lauran, Ässän, Amin, Elinan, Pron, Novan, Reijan, Hillan, Vuokon, Bridan ja Sigman kanssa.
Viime viikon perjantaina ei treenattu; tarkkailin vielä mahdollisia nenäpunkki- tai kennelyskä-oireita. Dollyn lämpötila oli normaali, eikä se toistanut aivastuksiaan, joten ehkä sen nenässä oli ollut karva tai muuta sellaista.
Lauantaina heräsin jo aikaisin, ja kävimme Oilin kanssa Löytyllä, pitkästä aikaa! Kenttä oli melkoista pepua, mutta kyllä siellä pienet treenit sai tehtyä.
Luoksetulon osia. Tähän sain Oililta hyvän neuvon paloitella vieläkin enemmän osiin, eli harjoitella pelkästään sitä, että jätän Dollyn maahan tai seisomaan, ja kutsun sen vauhtiluoksetulona. Etäisyyksiä vaihdellen, näin muistelen. Dolly oli aluksi minusta vähän hämmästyneen näköinen, ja lelukin alkoi menettää merkitystään. Näitä pitää tehdä paljon heti treenin alussa kun sillä on vielä enemmän virtaa ja lelupalkka kiinnostaa.
Metallinouto. Nämä olivat hyviä! Dolly nappasi kylmän kapulan ihan suvereenisti lumesta ja lähti palauttamaan. Ekalla kerralla joutui miettimään kun kapula jäi laipalleen pystypäin, ja tarttui laipasta. Palkkasin tämänkin vauhdista. Oili kävi vielä heittämässä lisää matkaa kun omat heitot oli niin onnettomia.
Jättäviä. Istumiseen Oili neuvoi aivan loisto-kikan, miten saan autettua siinä hyvin Dollya. Oili on pro :) Teki muistaakseni maahanmenon ja seisomisen hyvin tässä tuoksinassa. Pitäisi muistaa aina tehdä kaikki liikkeet, vaikka treenaisinkin istumista silmällä pitäen.
Seuruu. Alan rakentamaan tätä nyt vähän kuin alusta, kun ääntelyä ollaan saatu kuriin. Eli nyt alan puuttumaan kontaktin tippumisiin ja lepsuiluihin, etenkin käännöksissä joissa se on ollut ongelma. Oilin ehdotuksesta alan nyt myös opettamaan Dollylle kehumista kesken liikkeen niin, että se tajuaa että tämä homma vielä tästä jatkuu. Tästä saatiinkin vähän onnistumisia, mutta vaikeaa se oli sekä mulle että Dollylle.
Ruudun kanssa taisteltiin pitkään ja hartaasti. Aluksi Dolly teki aivan upean ruudun pitkältä matkalta häiriömerkkien ohi suoraan valkoisilla ruutunauhoilla kehystettyyn ruutuun. Hieman liian eteen se kyllä jäi mutta menin palkkaamaan, koska löysi ruudun niin älyttömän hienosti lumesta.
Sitten uudestaan, ja Dolly jäi aina liian eteen. Se kääntyi heti ruutunauhalla katsomaan minua. Tehtiin lukuisia toistoja, että kävin näyttämässä ruutua, ja lähetin. Ei vaikutusta, se vaan jäi eteen. Välillä Oili näytti - ei mitään tehoa. Dolly oli jo tietysti aika turhautunut loppua kohden, mutta saatiin onnistumisia heitto-ruudulla, eli olin itse ruudun sisässä ohjaamassa sen oikealle paikalle.
Nythän taitaakin siis olla niin, että Dolly kyllä tietää mikä on ruutu, ja sillä on suuri motivaatio mennä sinne. Ainoa vain, että paikka siellä on täysin hukassa. Olen tuudittautunut ajatukseen, että Dollylla on oikein hienolla pohjalla oleva ruutu jo, ja markkerihan siellä hyvin usein on. Markkerin jälkeen sen tehdessä ruudun, se menee useimmiten aina tarpeeksi syvälle. Mutta ilman näitä apuja Dolly rekisteröi kehänauhan ja ajattelee, että sen taakse pääseminen riittää.
Aloitan siis uudelleen paikan opettamisen, mitä tehtiin jo viime kesänä. Vaihtoehtona on joko jatkaa markkerilla ja vain satunnaisesti ottaa se pois, tai opettaa ruudun paikka täsmällisesti koiralle. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Minusta tuntuu että kaiken pitää olla Dollylle selvää pässinlihaa, jotta se voi kisatilanteessa keskittyä itse tekemiseen, eikä sille tulisi missään kohtaa oloa, että joku ei ole jossain niin kuin pitää. En tiedä, mutta tällainen tuntu asiaan minulla on.
Käveltiin vielä koirien kanssa mukava lenkki hyvässä ilmassa. Se oli kiva tapa viettää lauantai-aamu. Tuhannet kiitokset Oilille avusta, inspiraatiosta ja mukavasta seurasta! Vaatteiden vaihdon jälkeen kiirehdin Ullan seuraan syömään kaupungille. Mukava päivä.
Sunnuntaina Korkeavireellä Pian ja Tiinan kanssa.
En leikittänyt Dollya kuin vähän kentällä ennen aloitusta, koska halusin säästää sen virtaa näihin ekoihin vauhtiliikkeisiin.
Aloitettiin metallinoudolla, jossa autoin eteen. Tämä meni hienosti ja jätettiin siihen. Päätin että nyt on alettava tekemään paljon myös metallia, jonka olen tunnarin tavoin vähän jättänyt taka-alalle itselleni muka vähän ikävänä liikkeenä.
Luoksetulon osia lelupalkalla eiliseen tapaan. Nämä olivat tosi hyviä!
Ruudun paikkaa perusasioihin palaten niin, että jätin Dollyn kauas ja ohjasin itse lähempänä ruutua. Toimi aivan hienosti ja ohjautui oikeaan paikkaan. Meinaa varastaa lähes aina, mutta vien vaan sinnikkäästi takaisin ja sanon että nyt paikka. Tällaisissakaan asioissa en voi tinkiä yhtään sen kanssa.
Jättäviä. Näissä oli jotain ihmeellistä säätämistä kun mukaan otettiin istuminenkin, mutta saatiin hyviä onnistumisia. Dolly oli kovin yritteliäs.
Ohjatussa noudossa tapahtui taas se, mitä vähän osasin pelätäkin, eli meni merkille hyvin, mutta haukahti kapulalle lähdössä! Reaktioni olisi voinut olla nopeampikin, mutta sain itsestäni kuitenkin irti kovan HEI! ja käy siihen, sekä motkotukset miten typerää käytöstä moinen on. Eli Dollyn liike sai pysähtyä seinään. Sen on mentävä kapulalle suu kiinni, piste. Minulla on muistikuva, että nämä ekat haukahdukset tulivat sellaisen ohjatun treenin jälkeen, jossa ei vaan bongannut kapulaa millään. Ehkä sille on jäänyt tuo epävarmuus vähän päälle, ja päästää siksi haukun jossa on hiven komentamista mukana.
Toisella yrittämällä rentoutin taas itseni alussa, kehuin hyvästä sivulletulosta, ja menin palkkaamaan kun meni loistavasti merkille (tähän olen tosi tyytyväinen, että melkolailla aina menee suoraan merkille vaikka näkisi kapuloiden viennin. Tietää siis kyllä jo periaatteessa tämän liikkeen kulun). Siitä palasin lähetyspaikalle ja lähetin. Ei mitään ongelmia olla hiljaa kun taas muisti ettei saa haukahtaa. Suuret kehut ja palkka tästä.
Seuruuta käskytettynä ja hieman häirittynä. Tässä pääsin palkkaamaan paljon kun oli niin hyvä. Pyysin myös Tiinaa naksauttamaan muutama askel sen jälkeen kun olin kehunut hiljaa Dollya.
En muista tehtiinkö paikallaoloja.
Tiistaina kävimme Marin varaamalla vuorolla Korkeavireellä. Puolessa välissä saimme seuraksi Sirkun. Olin jotenkin tosi pihalla itse, vaikka periaatteessa tuohan oli aika häiriötön ja paineeton tilanne treenata ihan vain Dollyn kanssa keskenään.
Tehtiin taas luoksetulon osia lelupalkkaan. Nämä olivat aivan loistavia. Olin tosi tyytyväinen Dollyn asenteeseen.
Metallinoudot muistaakseni aika ok.
Seuruussa harjoiteltiin kehumista. Kun kuunteli kehun mutta jatkoi hyvin, naksu ja palkka.
Ruudun paikkaa. Jatkettiin samaa kuin mitä tehtiin viimeksi.
Ohjattu nouto. Osasin nyt varautua ääneen, mutta tekikin aivan puhtaasti palautukseen asti, josta palkkasin vauhdista. Olin tosi tyytyväinen.
Paikallaolot Trivin kanssa. En muista kävinkö korjaamassa jostain?
Sirkku oli tehnyt meille maailman hienoimman tunnarialustan! Se on nyt osoittautunut käytössä aivan mahtavaksi. Kiitokset lähtevät ystävälliselle Sirkulle avusta meidän tunnariongelmassa, ja mukavasta treeniseurasta.
Illalla olikin collieitten hallivuoro, ja menin sinne avaamaan ovia. Ketään muita ei tullutkaan, joten otin Dollyn sisään ja testasin ensimmäistä kertaa tunnari-alustaa. Vein Dollyn käy siihen, kävin asettelemassa alustat mieleiseeni järjestykseen ja jätin Dollya vähän muka huijaten kapulan sinne.
Menin itse hyvän etäisyyden päähän ja kutsuin Dollyn viereen, ja sanoin että nyt tehdään tunnistus. Kun katsoi hyvin ja keskittyi, lähetin. Haisteli kyllä ajatuksella, mutta kosketteli alustassa kiinni olevia palikoita hampaillaan. Tehtiin kolme toistoa. Toi iloisena oman ja otin sen eteen asti. En tiedä, kannattaako tätä harjoitella että vapauttaisin liikkeestä? Jostain syystä mulla on olo, etten ehkä uskalla sillä tavalla sitä villitä. Enpä tiedä. Mielessä on myös käynyt vaihtoehto opettaa Dolly tuomaan kapula sivulle.
Torstaina sain Marilta viestin 15.40, olenko tulossa Korkeavireelle. Olin juuri lähdössä Dollyn kanssa lenkille, joten kävihän se. Olipa kiva nähdä Maria pitkästä aikaa, tuntui että viime kerrasta oli ikuisuus.
Tehtiin samoja juttuja kuin edeltävissä treeneissä mutta jostain syystä en muista tästä mitään, vaikka aikaa on kulunut vasta kaksi päivää. Ainakin seuruuta tehtiin, koska muistan Marin naksutelleen kun kehuin, ja Dolly pysyi seuruussa eikä vapauttanut itseään.
Näissä treeneissä olen hävittänyt meidän hyvän narupallon. Harmi juttu.
Ajoin suoraan Maikille hakemaan lihoja, luita ja Acanaa, ja siitä kiireellä valmistamaan evästä collie-alaosaston kokoukseen, joka loppui vasta hieman ennen yhdeksää. Olin aivan poikki kun pääsin kotiin.
Dolly saikin perjantai-aamuna ensimmäisen annoksensa kuivaruokaa yli vuoteen. Kävin jotenkin niin automaatiolla, etten edes muista antaneeni sille lupaa ruoalle, mutta havahduin vaan nassutusääniin ja tajusin että hei, sehän syö sitä!!! Olin jo varautunut sekoittamaan hieman jotain muutakin makua mukaan jotta siirtymä ei tuottaisi vaikeuksia, mutta ajatuksissani olin vain laskenut hieman vettä sekaan. Hyvä tietysti näin! Kun katsoin Dollya, se katsoi minuun kesken syönnin kuin sanoen, että "täähän on parempaa kuin aamupuuro".
Yhtenä aamunahan unohdin Dollyn taas kupille 20 minuutiksi. Taannoin taas täällä meillä kävi asiakas, jonka käynnin ajaksi unohdin Dollyn käy siihen 45 minuutiksi keittiöön, koska en halunnut että se hyppisi asiakasta vasten. Urotekoja Dollylta nämä.
Perjantaina oli taas Hotin treenit Korkeavireellä. Olimme kahdessa ryhmässä, joista meidän ryhmässä olivat Mari ja Vuokko.
Tehtiin taas aluksi luoksetulon osia ja metallinoutoa. Kohta on varmaan alettava taas monipuolistamaan liikevalikoimaa ettei tästä tule liian kaavamaista.
Sitten ruudun paikkaa. Nyt Dolly on keksinyt, että kääntyy heti ruutunauhalla, mutta peruuttaa itsensä oikeaan kohtaan! Vuokko ehdotti, että opettaisin Dollyn menemään ruutuun myös lelulle näiden paikkatreenien lisäksi. Silloin se juoksisi suoraan pallolle, ja kääntyisi vasta sitten. Tämä tuntui minusta hyvältä idealta, mutta ongelmana oli se, että Dollyn into lelupalkkaan siinä vaiheessa oli jo laantunut.
Tauon jälkeen käveltiin kentälle ja kysyin, missä se (tällä kertaa eri kulmassa oleva) ruutu on. Dolly juoksi suoraan ruutuun taakse seisomaan! Nyt tehtiin myös niin, että ensin heitin lelun, ja Dollya pannasta pitäen sanoin mene vaan! Toisella kertaa heitin palloa ruutua kohti ja Vuokko vei sen paikoilleen, ja lähetin samalla innostavalla käskyllä. Suuret kehut ja palkka kun meni pallolle. Kolmannella kerralla vein pallon ruutuun, ja lähetin Dollyn ruutu-käskyllä. Mega-bileet kun meni. Tällä tavalla tosiaan menee kovaa ja kääntyy oikeassa kohdassa. Paikkatreenillä taas erikseen hiotaan ja taotaan sitä paikkaa. Jospa näillä Oilin ja Vuokon eväillä pääsisimme selvemmille vesille ruudun kanssa. Itsellä ainakin on tosi innostunut olo koko liikkeestä taas.
Kaukot. Näissä meni jotenkin pasmat sekaisin. Sain neuvoksi antaa jonkinlainen palaute vääristä asennoista: en voi vain olla hiljaa, koska se antaa väärän signaalin koiralle. Jostain syystä menin aika jäihin vaikka kotona osaan olla Dollylle tosi selkeä kaukoissa, eikä se tee koskaan virheitä. Ehkä nyt häiriö sai sen tekemään virheitä? Ensi kerralla pitää miettiä paremmin oma toimintasuunnitelma.
Tunnari alustalla. Pyysin Maria katsomaan tarkkaan mitä Dolly tekee kapuloilla. Mari sanoi että se oli ensin koskenut omaan ja kun se liikahti, nappasi sen vasta sitten. Toi taas iloisesti häntä heiluen oman minulle.
Toisella koetuksella Mari laittoi mukaan myös yhden väärän. Dolly haisteli aivan tosi hyvin kapulat läpi, ja nappasi oman sitä ennen koskematta siihen tai siihen vääräänkään! Uskon, että alustasta on meille tosi paljon apua. Se kasvattaa Dollylle malttia ja mielikuvaa, ettei kapuloiden koskeminen hyödytä, ennen kuin saa hajun omasta, ja valitsee sen. Tähän sain kyllä olla tosi tyytyväinen. Lisäksi Dolly malttoi odottaa hyvin tunnistus-virittelysanat ja muut.
Paikallaistuminen 2 min. Muistaakseni tämä oli toinen kerta ikinä kun tehtiin tämä täysiaikaisena ja niin että olin piilossa. Dolly oli aivan mieletön! Oon niin iloinen että meinasin ihan pakahtua ylpeydestä. Minun koira ja niin hyvin istuu :D
Paikallamakuu 4 min. Tässä oli tosi rauhallinen. Melko loppuvaiheessa asetti toisen tassun toisen päälle, ei kuitenkaan ristiin. Tuli mieleen, että tajusikohan se kesken sen tekemisen, että tämä olikin muuten kiellettyä. Kävin nätisti siirtämässä tassut suoraan, ja palasin piiloon. Nousi hyvin vierelle lopussa. Aivan mieletöntä! Paikallamakuun onnistuminen kyllä kruunaa koko päivän, sen kanssa on niin hirveästi väänneetty ja itketty.
Olipa hyvät treenit! Tehtiin vielä pieni lenkki lopuksi Lauran, Ässän, Amin, Elinan, Pron, Novan, Reijan, Hillan, Vuokon, Bridan ja Sigman kanssa.
keskiviikko, 22. helmikuuta 2012
Suunnitelmia
Heti meidän onnistuneen kokeen jälkeen aloin hahmottelemaan mielessäni, miten alettaisiin ihan oikeasti rakentamaan voittajaa, jotta voitaisiin olla jo kesäkuun puolessa välissä kisakunnossa. Tutkin jopa vähän kertoimia, jotka minua eivät ole kiinnostaneet. Tässä suunnitelmaluonnos keväälle:
Paikallaolot. Tehdään näitä paljon: enää ei ole tekosyytä esimerkiksi jättää väliin jos muut tahtovat tehdä yhteisliikkeet treenin alussa. Säilytän rutiinit: Dolly ei koskaan saa hönnytä kehään edeltä, vaan sen on oltava "siinä", eli kuljettava vierellä mukana paikalle. Kerron selkeästi sille mitä ollaan tekemässä, ja korjaan kun tarve vaatii. Kehun ja palkkaan sitä hyvin suorituksista.
Seuraaminen. Seuruun kisa-asenteen rakentaminen on pahasti kesken. Nyt on ehkä otettava tiukka linja, etten hyväksy löpsyilyä yhtään. Mutta meneekö vääntämiseksi? Toisaalta, jos annan tehdä sen tippumisia kisanomaisissa treeneissä, miksei se sitten suhtautuisi liikkeeseen löysähkösti koetilanteessakin... Joka tapauksessa harjoitellaan asennetta, liikkellelähtöjä, käännöksiä ja sivuaskelia. Olen tosi tarkkana äänen kanssa, ja pistän jokaisesta kurkkuäänestäkin Dollyn maihin.
Istuminen. Vaatii harjoittelua paljon mutta samalla unohtamatta seisomista ja maahanmenoa joita tarvitaan vielä avoimessa. Stoppeja kierroista ja vapaasta liikkeestä jotta joutuu kuuntelemaan tarkemmin. Kun saan istumisen suht varmaksi, voidaan harjoitella jo zetaakin.
Luoksetulo. Toisen ja kolmannen osuuden vauhti syynin alle. Teen paljon osissa ja koetan saada asenteen ja mielenkiinnon pysymään ko. liikkeeseen. Harjoitellaan viimeistä osuutta pitkältä välimatkalta niin että tulee kovaa, mutta myös eteen, eikä livistä suoraan sivulle. Palkkaamista pitää pohtia, olisiko se välillä myös edessä takana olevan lisäksi.
Ruutu. Jatkan sitä mitä ollaan tehtykin, eli en käy näyttämässä ruutua vaan Dollyn on haettava se itse. Ruudussa voi olla markkeri tai sitten ei; pääasia että osaa hakea ruudun ja menee sinne oikeaan kohtaan. Koetan päästä uusiin paikkoihin joissa Dolly ei ole ennen käynyt, joissa joutuu tekemään saman: on varmaan paljon vaikeampaa kuin tutussa paikassa, jossa Dolly on tottunut siihen että se ruutu jossain nurkassa kuitenkin on.
Hyppynouto. Harjoittelen heittämistä. Erityispanostus luovutusten harjoitteluun naksuttimen avulla.
Metalli. Paljon vauhtinoutoja, pitämistreeniä ja luovutusta.
Tunnari. Koko liike pitää opetella, se on nyt aivan hajallaan. Koetan muistaa tehdä mahdollisimman pienissä osissa. Liikkeen kerroin on neljä, joka antaa lisäarvoa harjoitteluun. Opetan kotona kääntymisen niin että Dolly ei siirry mukana.
Kaukot. Asenne kuntoon, ja tekniikkaa kotona. Tehdään pieniä onnistuneita paloissa nyt. Pitää itse muistaa olla rauhallinen ja kannustava. En nyt välitä peruuttamisesta, koska kisaetäisyydellä Dolly ei ainakaan vielä ole hirveästi peruutellut. Avoimen kaukot pitää kuitenkin pitää mielessä ja tehdä niitä säännöllisesti, jottei unohda niitä.
Kokonaisuudet. Teen välillä liikkeitä kokonaisina, jotta ne eivät tule yllätyksenä jossain vaiheessa Hotin kisanomaisissa treeneissä Dollylle. Alan ketjuttamaan liikkeitä sitä mukaa kun ne alkavat tuntumaan varmoilta. Yritän tosissani välttää virheitä kisanomaisissa ja olla itse mahdollisimman selkeä ja hyvä. Jos virheitä tuleekin en lannistu vaan yritän auttaa koiraa, ja toisaalta jos se ääntelee, puutun siihen heti niin kuin tähän asti.
Tällä hetkellä kisanomaisesti uskaltaisin tehdä jo luoksetulon, seuruun, ruudun, hyppynoudon ja ehkä kaukot.
Paikallaolot. Tehdään näitä paljon: enää ei ole tekosyytä esimerkiksi jättää väliin jos muut tahtovat tehdä yhteisliikkeet treenin alussa. Säilytän rutiinit: Dolly ei koskaan saa hönnytä kehään edeltä, vaan sen on oltava "siinä", eli kuljettava vierellä mukana paikalle. Kerron selkeästi sille mitä ollaan tekemässä, ja korjaan kun tarve vaatii. Kehun ja palkkaan sitä hyvin suorituksista.
Seuraaminen. Seuruun kisa-asenteen rakentaminen on pahasti kesken. Nyt on ehkä otettava tiukka linja, etten hyväksy löpsyilyä yhtään. Mutta meneekö vääntämiseksi? Toisaalta, jos annan tehdä sen tippumisia kisanomaisissa treeneissä, miksei se sitten suhtautuisi liikkeeseen löysähkösti koetilanteessakin... Joka tapauksessa harjoitellaan asennetta, liikkellelähtöjä, käännöksiä ja sivuaskelia. Olen tosi tarkkana äänen kanssa, ja pistän jokaisesta kurkkuäänestäkin Dollyn maihin.
Istuminen. Vaatii harjoittelua paljon mutta samalla unohtamatta seisomista ja maahanmenoa joita tarvitaan vielä avoimessa. Stoppeja kierroista ja vapaasta liikkeestä jotta joutuu kuuntelemaan tarkemmin. Kun saan istumisen suht varmaksi, voidaan harjoitella jo zetaakin.
Luoksetulo. Toisen ja kolmannen osuuden vauhti syynin alle. Teen paljon osissa ja koetan saada asenteen ja mielenkiinnon pysymään ko. liikkeeseen. Harjoitellaan viimeistä osuutta pitkältä välimatkalta niin että tulee kovaa, mutta myös eteen, eikä livistä suoraan sivulle. Palkkaamista pitää pohtia, olisiko se välillä myös edessä takana olevan lisäksi.
Ruutu. Jatkan sitä mitä ollaan tehtykin, eli en käy näyttämässä ruutua vaan Dollyn on haettava se itse. Ruudussa voi olla markkeri tai sitten ei; pääasia että osaa hakea ruudun ja menee sinne oikeaan kohtaan. Koetan päästä uusiin paikkoihin joissa Dolly ei ole ennen käynyt, joissa joutuu tekemään saman: on varmaan paljon vaikeampaa kuin tutussa paikassa, jossa Dolly on tottunut siihen että se ruutu jossain nurkassa kuitenkin on.
Hyppynouto. Harjoittelen heittämistä. Erityispanostus luovutusten harjoitteluun naksuttimen avulla.
Metalli. Paljon vauhtinoutoja, pitämistreeniä ja luovutusta.
Tunnari. Koko liike pitää opetella, se on nyt aivan hajallaan. Koetan muistaa tehdä mahdollisimman pienissä osissa. Liikkeen kerroin on neljä, joka antaa lisäarvoa harjoitteluun. Opetan kotona kääntymisen niin että Dolly ei siirry mukana.
Kaukot. Asenne kuntoon, ja tekniikkaa kotona. Tehdään pieniä onnistuneita paloissa nyt. Pitää itse muistaa olla rauhallinen ja kannustava. En nyt välitä peruuttamisesta, koska kisaetäisyydellä Dolly ei ainakaan vielä ole hirveästi peruutellut. Avoimen kaukot pitää kuitenkin pitää mielessä ja tehdä niitä säännöllisesti, jottei unohda niitä.
Kokonaisuudet. Teen välillä liikkeitä kokonaisina, jotta ne eivät tule yllätyksenä jossain vaiheessa Hotin kisanomaisissa treeneissä Dollylle. Alan ketjuttamaan liikkeitä sitä mukaa kun ne alkavat tuntumaan varmoilta. Yritän tosissani välttää virheitä kisanomaisissa ja olla itse mahdollisimman selkeä ja hyvä. Jos virheitä tuleekin en lannistu vaan yritän auttaa koiraa, ja toisaalta jos se ääntelee, puutun siihen heti niin kuin tähän asti.
Tällä hetkellä kisanomaisesti uskaltaisin tehdä jo luoksetulon, seuruun, ruudun, hyppynoudon ja ehkä kaukot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
